Päivityksiä olen koittanut aina toisinaan saada menemään läpi, mutta jostain syystä se ie tunnu onnistuvan. Nytpä siis kokeilenkin eka näin ihan lyhykäisen testin julkaista, ettei sitten harmita, jos se ei onnistukaan...

Tämä kuvan kammotus löytyi romulavalta tässä kunnossa. Joku oli siihen aikoinaan väkästellyt jonkun sortin istuinosan, joka ei millään muotoa ole voinut koskaan istua siihen, niin kumman mallinen se oli... Isäntä näki kuitenkin tässä potentiaalia, ja ehdotti kunnostamisprojektia. Niinpä sitten hän kävi rungon kimppuun ja itse aloin pohtia ja suunnitella istuinosaa. Saatiinhan sitä valmistakin sitten aikaan, ja tässä on lopputulos.

Kätevästi mahtuvat kasassa meitin harrasteauton takaluukkuunkin... :)

Käsityörintamalla mennään ihan fiiliksen mukaan, hetkittäin täyttä höyryä ja toisinaan on ihan hiljaista. Tässä ajan mittaan on jotain pientä syntynyt, ja enimmäkseen pääsiäisaiheista. Nyt piti sitten kiiruusti tulla päivittämään, ettei ehdi pääsiäinen mennä ohi... Kotosalla kaikki on niinkuin ennenkin, lapsosia kaitsiessa menee aikani yleensä. Vähän remppaa on taas saatu tehtyä, täytyy ottaakin kuvia toisesta lastenhuoneestamme. Sen yhdelle seinälle aloin maalaamaan viidakkoa, ja se onkin nyt isompi urakka, kun ennen aloittamista kuvittelin. Maalaan sitä tikkurilan seinämaaleilla, sekoittaen sopivat sävyt perusväreistä, ja kun kuivumisaikakin on kohtuullinen, ja useita kerroksia ja päällekkäisiä kuvioita tulee, niin joutuu kovasti järkeilemään maalausjärjestyksiä. Nooh, sen suhteen en ota ressiä, pohjat on kumminkin jo tehty, ja saisi alkaa eläimiä ja päällimmäiseksi jääviä kasveja tekemään, ja niitä voi tehdä aina hiukan silloin kun ehtii. Jos kesän aikana edes saisi sen kuntoon...

Olen taas uuden (vanhan) harrastuksenkin aloittanut. 10 vuotta oli välissä totaalista taukoa, ja nyt taas puraisi hevoskärpänen. Ratsastamaan olen taas alkanut, ja tänään vietiin lapsetkin ponitallille ratsastamaan. Oli mulla nuorempana itsellä hevonen, hetkittäin niitä oli enempikin, mutta nyt riittää kyllä se, kun saa kaverin hevosella käydä harrastamassa pari kertaa viikossa.

Mutta nyt niitä kuvia uusista jutuista. Tildan noita-akkoja tein yhteensä 3, yksi (ruskeakukkakuosinen) matkasi ystävälleni. Kaikki on retrokuosisia, kierrätysmateriaaleista tehty. Hiukset ovat pellavaa.

         

  

Lisäksi tein vanhoihin vuosia kaapin nurkassa lojuneisiin yrttiruukkuihin pupuja. Ruukut oli alunperinkin tuon värisiä.

  

 

Tämä on nyt hiukan poikkeava postaus, kun ajattelin laittaa tännekin ilmoituksen uutta kotia etsivistä koiristamme. Ajanpuutteen vuoksi päätimme, että on parasta niin koirien kuin itsemmekin kannalta, että saisivat kaverukset uuden kodin, jossa joku ehtisi niiden kanssa puuhailla ja helliä niitä. Kyseessä on siis kaksi uroskoiraa. Osku, syntynyt -00, on pyreneittenpaimenkoiran ja schapendoeksen sekoitus, ja Eetu, syntynyt -02 on puhdas schapendoes. Kaverukset on kuin paita ja peppu, eli luovutetaan vain samaan kotiin. Molemmat ovat erittäin kilttejä ja hellyydenkipeitä, ja rodulle tyypillisesti "ikiliikkujia", eli ei ikä paina. Ovat luonnonlapsia, maalla saaneet suht vapaasti olla, joten eivät tulisi toimeen kaupungissa.  Kumpikaan ei ole mitään näyttelykoiria, vaan ihan tavallisia kotikoiria, ja kovin kummoisia taitojakaan eivät osaa, ihan perusjuttuja vain. Kenen tahansa mukaan emme koiria luovuta, vaan haluamme varmistaa, että pääsevät oikeasti hyvään kotiin. Yhteydenotot ensin sähköpostiini: nina.ahola@gmail.com

Tässä sitten pari kuvaa karvakorvista. Nämä kaverit ovat kesäisin saaneet poikkeuksellisesti kesäturkin, eli paksu turkki on trimmattu lyhyeksi. Joten kuvissa saattaa näkyä pitkällä ja lyhyellä karvalla varustettuja herroja.

Osku ylemmässä, Eetu alemmassa.

Eetun naamakuva

Oskun naamakuva

hiukan pidemmällä karvalla oleva kaveri.

Hittolainen, piti aloittaa alusta tämä, kun julkaisuvaiheessa katosi kaikki sisältö...

Siiis. Ompelin tällaisen pupun ystävälleni synttärilahjaksi, hänen lempiväreillään. Pupun vaatteet on vanhasta lakanasta.

         

 

Olen nyt kirppiksiä kierrellyt ahkerasti, ja alkanut myös vanhoja vaatteita katselemaan sillä silmällä, että mitä niistä saisi tehtyä. Miesten ja poikien kauluspaitoja olen ostanut nyt kymmenkunta, niissä kun on semmoisia kuoseja joista pidän, kivan väristä ruutua ja raitaa. Kierrätyskeskusessa kaikki vaatteet on 20 snt kpl, että ei ole hinnalla pilattuja.

 Eilen illalla oli semmoinen hetki, että ehdin kaivella kangaskaapistani pari paitaa, ja miettiä mitä niistä saisi. Tällainen oli lopputulos. Pupu sai hameen poikien kauluspaidan hihasta. Muuta en siitä itse ommellut, kuin helman ja siihen pitsin reunaan. Olkaimet on leikattu paidan helman käänteestä. Napit ja etumuksessa koristeena oleva puinen sydännappi on kierrätyskeskuksesta. Päässä pupulla on samasta paidasta leikattu huivi. Voi olla, että ompelen sille vielä hatukin, mutta huivipäisenäkin on ihan hauska. Ja lasten on helppo pukea ja riisua mekko, kun selässä on hihansuun nappikiinnitys.

         

 

Ompelin pari pupua ja niille hiukan pääsiäisväriset vaatteet. On se aika työlästä, kun pienissä erissä ehtii aina hiukan tehdä, kunnes taas lapset saa aikaan jonkun katastrofin, jonne on lähdettävä... Että jos joskus saiskin ihan rauhassa puuhailla päivän, niin kyllä tulis valmista aika tavalla. Pari lammastakin taas valmistui, nämä on jo saamassa uudet kodit muualta. Sydämet on kuvassa vielä kiinnittämättä.

 

Muunmuassa niitä on tullut viimeaikoina tehtyä. Tässä postauksessa on nyt sitten useampi aikaansaannos, koska olen niin laiska siirtelemään kuvia kamerasta, ja nyt niitä siirtyi kerralla enempi sitten... Ekana näistä on valmistunut tildatyttönen, siis toinen laatuaan, ja voi olla että näitä en enempää ole tekemässäkään, kun tuo kyseinen kaava ei ihan lempparini ole. Se vain oli alkuun ainoa nuken kaava, joka mulla oli. Nyt on niitä vähän paremmin syöneitä tilda-neitojen ja -hahmojenkin kaavoja mulla, joten teen mieluummin jatkossa niitä. Miehenikin sanoi, että nuo on jotenkin hahmona pelottavan näköisiä... ;) Tyttäreni taas ilmoitti haluavansa itselleen tuollasen leikkiin, ja on mulla nyt kaksi noita sitten vielä ommeltuna, täyttämättä, ja ne teen sitten lasten käyttöön. Eli on ommeltava hiukkasen tuhdimmin, etteivät heti hajoa...  Mutta tässä siis tyttö numero 2.

            

Tuon tyttösen mekko on tehty alennuksesta ostetusta tabletista, ja housut kirppiksen kangastilkusta. Seuraavassa kuvassa samanlaisista alennustableteista tehty olkalaukku, jonka tyttäreni otti heti käyttöönsä... Tableteissa oli valmiiksi tuollainen ommeltu koristenauha.

            

 

Mansikoita koitin tildan kaavoilla, oli ihan kiva tehdä. Noita voisi tehdä jossain vaiheessa enempikin, ja niille vaikka kaveriksi sellainen isompi mansikkatyynykin.

 

           

 

Eilen olin toisella tildakurssin kokoontumiskerralla, ja siellä tuli tehtailtua hurja määrä kaavoja. Aloittelin siellä myös puettua lumiukkoa, ja kotona sain sen illalla valmiiksi.

 

          

 

Sen asento on tuossa ihan pöhkö, kun istuu, ja vielä lammasraasun päällä... Lampaita aloin tosiaan tehdä sitten vielä eilen illalla, ja tänään valmistui ensimmäinen. Tuon lumiukon alla on toinen, vielä puolitiessä, ja muutenkin vähän niinkuin prototyyppi... Sen kanssa kun tuli toheloitua enemmänkin... Tämä isompi lammas sen sijaan onnistui sitten paremmin. Lampaat on tehty kirppispyyhkeestä, ja niiden naamat ja jalat on tehty teellä värjätystä kirppislakanasta. Lumiukon vaatteiden matskut on sen sijaan kierrätyskeskuksen kangaslaarista, ja itse ukko on ommeltu noin 40 vuotta vanhasta lakanakankaasta. On aivan ihanan pehmeää ja laadukasta kangasta.

 

          

 

Lammas sai pintaansa semmoisia pääsiäissävyjä, ja ensi viikolla jos ehdin, alan väsäillä lisää pääsiäisaiheisia juttuja.

Tässä on eka tildani, ja tämän tekemiseen ei minulla ollut mitään muuta kuin norjankieliset kaavat, eli siis ei minkäänlaisia ohjeita. Ja oikeastaan tuo pupunen aiemmassa postauksessa oli ensimmäinen ylipäätään kaavoilla ja ohjeilla tehty ompelus sitten yläasteaikojen, joten pidän varsin hyvänä saavutuksena, että voin tätä kutsua tildaksi... Tämän tekemisessä olen siis joutunut pähkäilemään koko ajan kaikissa työvaiheissa miten olisi viisainta toimia, ja kyllä tämä nyt minusta kohtuullisen tildamaiselta näyttää... Mielenkiinnolla odotan varsinaisen tildakurssin alkua, kun kuulee ja näkee, miten kaikki pitäisi tehdä... Sen verran sentään ehdin ekalla lyhyellä kokoontumiskerralla kuulemaan ohjetta, että kun kaavat piirretään kankaalle, niitä ei kannata leikata ennen kuin on ommellut, on paloja helpompi käsitellä ja käännellä ommellessa, jos eivät ole olemattoman kokoisia. Täyttäessäni jalkoja ja käsiä, tuli semmoinen olo kuin olisin kirurgi, joka tekee rasvaimua... Käden liike lyijykynän päällä vanua koipiin survoessani oli samanlainen, kuin rasvaimun tekijällä... Lopputulos oli kuitenkin päinvastainen... Silmien teosta ei ollut hajuakaan, eli siis millä ne yläänsä kuuluisi tehdä, joten tein ne kangastussilla. Ja kurssilla kuulin vinkin myös poskien punaamiseen, onnistuu oikein mainiosti puuvärilläkin. Vaatteisiin ei ollut myöskään mitään kaavoja, housunlahkeita lukuunottamatta, joten luovasti on sovellettu. Itse nuken vartalo kirpparilta ostetusta lakanasta tehty, vaatteet taas kirppistyynyliinasta... Olen siis päättänyt, että käytän töihini kierrätyskankaita, ja aika hyvät varastot olen saanut keräiltyä, kun katselen juuri kaikkia petivaatteita, pikkuisia pöytäliinoja, tabletteja, koriliinoja ym sillä silmällä, että miten niiden kuosit sopisi pieniin ompeluksiin, nukkekotiin ym. Toki varastosta löytyy jo aiemmin hankittuja kankaita ihan kangaskaupastakin, mutta niitä ei montaa kuosia ole. Pääasiassa yksivärisiä. Ja tuttavapiirissäni on muutamia ihmisiä, joilta olen saanut tarpeettomiksi jääneitä kankaita, kangaskaupan mallitilkkuja sun muuta. Että niistä aion sitten tildailla enempikin. Teen niistä omaa silmää miellyttäviä väreiltään, enkä ole niin tarkka siitä, kuinka oppikirjan mukaisia ne ovat.  Mutta siis, tässä se ensimmäinen nyt on. Kaavat on Tilda's Julehus- kirjasta, enkelin/tonttutytön kaavoilla. Enkeli tästä piti ensin tullakin, mutta siipien kanssa en oikein saanut tyydyttävää lopputulosta.

 

          

 

          

 

          

 

Pitihän sitä ottaa kuva niiden haaveeksi jääneiden siipienkin kanssa...

 

Olin torstaina Tilda- ompelukurssin ekassa kokoontumisessa, joka piti olla lähinnä tutustumista aiheeseen, kaavojen tutkiskelua ja kankaiden tilaamista. Minä olin jo etukäteen päättänyt etten tilaile kankaita, vaan kierrätän, ja käytän kirppiksiltä ym haalittuja kankaita. Itseasiassa en ole niin suuri erityisten tilda-kankaiden fani, mutta muutoin tykkään hahmoista ja tyylistä. Tämän pupusen kaavat tein ekalla kerralla, ja tämä ei itseasiassa ole tildapupu, vaan tämä kaavat olivat Suuri Käsityö-lehden vuoden 1997 lehdessä nro 3. Oli kuitenkin niiiiin suloinen, ja kohtuullisen helppo tehdä, että päätin ottaa sen ensimmäiseksi operaatioksi. Heti kurssin jälkeen illalla piirsin jo kaavat kankaaseen ja leikkelin ne, ja seuraavana päivänä ompelin ja täytin. Tässä se nyt sitten on, ja lapsille annoin sen leikkiin. Nimenkin se sai, on kuulemma Veera.

 

          

 

Tämä toinen kuva oli ainoa jossa näkyi hiukan käsien kiinnityssysteemiä, mutta valitettavasti on kovin keltainen kuva. Käsissä on siis napit, ja lanka on pujotettu käden ja vartalon läpi pupun toiselle puolelle, ja toisen käden ja sen napin läpi, ja samaa reittiä takaisin. (Hienosti selitetty...)

 

          

Tässä pari kuvaa viime kesänä tehdyistä ihan ekoista vaneritöistäni. Tekstilliseen kylttiin on sahattu lehtisahalla kenkiä, jotka on maalauksen jälkeen liimattu kylttiin. Hillopurkkiin sahailin myös mansikoita ja kukkia, jotka pujottelin rautalankaan maalauksen jälkeen. Kuvassa hillopurkin "lasiosaa" ei olevielä lakattu kiiltäväksi. Maaleina on käytetty akryylivärejä.

 

            

 

Tyttären huone valmistui vuodenvaihteessa, ja teemaksi siihen muodostui " raparperin alla", huoneeseen valitsemieni Vallilan verhojen mukaan. Värit on raikkaat mutta tyttömäiset, ja yksityiskohtia on koko ajan tulossa lisää. Huonekaluja siellä ei vielä ole sängyn lisäksi ole kuin säkkituoli, ja lelulaatikoita. Vaatekaappi on kyllä varastossa, mutta vaatii tuunausta vielä, joten ei ole edes tuotu sisälle sitä vielä. Mummulasta huoneeseen on tulossa pieni kirstu vuodelta 1956, jonne saa sitten jotain leluja sijoittaa. Olen myös kovasti etsinyt vanhaa kirjoituspöytää, puista, eli siis ei mitään levyvirityksiä tai edes viilupintaa, sellainen kohtuullisen pienikokoinen saisi olla... Vielä ei ole sopivaa löytynyt, lukuunottamatta yhtä huuto.netissä, mutta se oli liian kaukana.

Huoneeseen valittiin Eija Rasinmäen matto, väriltään vihreä, ja siinä seikkailee leppäkerttuja. Siitä intoutuneena tuunasin siivotessa löytyneen vanhan kellon samaan tyyliin. Siis ei se mikään wanha ollut, vaan joku 90- luvun kammotus. Tässä kuvat ennen ja jälkeen, ja lopuksi vielä kuvaa huoneesta, johon kello päätyi. Tuolloin siellä ei ollut vielä edes sitä sänkyä.

Ennen:


Ja jälkeen:


Ja huone:


ja huoneen omistajakin...